keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Tapettikriisi - valinnanvaikeuksien äärellä



Meidän pitäisi valita uudet tapetit olo- ja kirjastohuoneeseen. On vain helpommin sanottu kuin tehty! Tapettivalikoimaa tuntuu löytyvän jokaisesta sisustusputiikista netissä, eikä mulla meinaa hermot kestää niiden kaikkien selailemista. Toisekseen, nyt näyttää olevan kovasti muodissa kaikenlaiset kukka- ja kasvikuviot, ja tuo mieheni ei sitten missään nimessä sellaisia suostu seinilleen laittamaan. *huokaus*

Pääosin olisi tarkoitus laittaa kaikkiin huoneisiin - tytön huonetta lukuunottamatta - melko vaaleita pintoja, koska meillä on paljon tummia huonekaluja. Tapeteissa saisi olla joku niin talon kuin meidän tyyliä henkivä "juttu". Tykätään esim. 60-luvun teakista ja geometrisista kuvioista. Värimaailmaltaan tapetit saisivat olla musta-harmaa-valkoisia.

Tällä hetkellä kirjastohuoneesta löytyy ällöttävän romanttinen, pastellinsävyinen kukkatapetti. On tainnut olla 90-lukua henkivä sisustus muutenkin talon edellisen rouvan mieleen, kun katselee esim. keittiömme mintunvihreitä kaapistoja.

Olohuoneen tapetti sentään on huomattavasti ystävällisempi silmille. Vaalea, kohopintainen tapetti ei ole aivan niin hirveä ilmestys. Sen kanssa voisi ajatella jopa elävänsä vielä vähän aikaa, kunhan muita remontteja on saatu pois alta.

(Kamalia kuvia tulee näin Suomen säkkipimeässä talvessa! Nuokin kuvat otin päivällä. Mutta hyvää valoa kuvaamiseen ei vain tahdo tähän vuodenaikaan löytyä.)

Vaikka emme varsinaisesti mitään perinnekorjaamisen periaatteita noudatakaan, haluan valita mahdollisimman paljon hengittäviä ja ekologisia vaihtoehtoja. Eipä ole siltäkään osin tapetin valinta helppo homma, koska kohtuuhintaisia ja kauniita malleja ei tule ihan joka nurkan takaa vastaan. Tähän mennessä parhaimmat vaihtoehdot on löytynyt Eco Wallpaperin Black & White -mallistosta. Mustaa, harmaata, valkoista ja geometrisia(kin) kuvioita. Ja hinnatkin noilla tapeteilla on vielä ihan kohtuulliset.




Nyt vain sitten pitäisi saada aikaiseksi laittaa tilausta vetämään. Ja pitää sormet ristissä, että siinä vaiheessa kun tapetointiprojekti on ajankohtainen, tykkään vielä valinnastani. Mulla kun on välillä tapana muuttaa mielipidettäni...

maanantai 16. marraskuuta 2015

Kiireisen - ja laiskan - äidin rieskapizzat





Lauantaina laiskotti sen verran, etten jaksanut pahemmin panostaa ruuanlaittoon. Niinpä päätin kokeilla arvonnassa voittamastani, Pipsa Hurmerinnan uudesta keittokirjasta helpoilta ja houkuttelevilta näyttäviä rieskapizzoja.

Rieskat ovat mitä mainioin pohja pizzalle! Pizzat maistuivat hyvin myös juustoa rakastavalle E:lle. Hänen pitsastaan jätimme tosin kirsikkatomaatit pois. Ruuanlaitto venyi sen verran, että tytsy ei kuitenkaan olisi enää jaksanut odottaa kuumien tomaattien jäähtymistä.

Rieskapizzat

2 perunarieskaa
1 tlk (70g) tomaattipyreetä
200 g kirsikkatomaatteja
150 g parmesaanijuustoa raastettuna
2 dl ricottajuustoa tai mozzarellaa revittynä
1 rkl oliiviöljyä

- Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
- Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja laita rieskat pellille.
- Voitele rieskat tomaattipyreellä.
- Huuhtele ja puolita kirsikkatomaatit ja asettele ne tomaattipyreen päälle.
- Laita juustot pizzan päälle ja valuta päälle oliiviöljy.
- Paista pizzoja uunissa noin 10 - 15 minuuttia.


Parmesaanijuuston tilalla käytin Emmental-juustoraastetta. Sitä kun sattui löytymään jääkaapista. Pipsan ohje taitaa olla isoille rieskoille, mutta meillä tehtiin lapselle sopivia minipizzoja pikkurieskoista.

torstai 12. marraskuuta 2015

Haaveista unelmien kotiin

Se, miten meistä tuli talon omistajia, tapahtui melko äkkiä. Vielä vuoden alussa oma talo oli vain kaukaiselta tuntuva haave. Sitten joskus...

Sitten toukokuussa yhtenä päivänä vain päätettiin, että nyt kämppä myyntiin. Vanha asunto ei ehtinyt olla kuin vajaan kuukauden myynnissä, kun halukas ostaja löytyi. Ehti siinä jo iskeä pieni paniikki, että joudutaanko kaikki kohta taivasalle (käytännössä ehkä kuitenkin vuokralle), kun meille sopivaa taloa ei ollut tullut vielä vastaan.

Lista kriteereistämme talolle oli nimittäin melkoinen: 1) Talon piti olla heti asuttavassa kunnossa (emme olisi kyenneet maksamaan lainaa kahdesta asunnosta samanaikaisesti). 2) Siinä piti olla autotalli (=miehelle puuhailutalli). 3) Sen piti sijaita tietyllä alueella (lopulta totesimme, että emme halunneet asua missään muualla). 4) Hinta ei saanut ylittää tiettyä rajaa (halusimme tulevaisuudessakin syödä hyvin ja harrastaa). 5) Talossa piti olla tiettyä vanhaa tunnelmaa (ei mitään kylmän kalseita uudistaloja meille, kiitos!). 6) Talossa piti olla jotain remontoitavaa (koska rouva haluaa tehdä pientä pintaremonttia ja sisustaa).

Myyntimarkkinoilta jo hetkeksi poistunut talo palasi kesäkuussa onneksi myyntiin ja meille oikea talo lopulta löytyi. Eikä mistään kriteeristä jouduttu edes tinkimään! Vaikeaa tajuta, miten nopeasti haaveet voivatkaan muuttua todeksi.



tiistai 20. lokakuuta 2015

Junapuisto on paras




Viimeisen vuoden aikana ollaan ehditty neitimme kanssa testata aika monta Hämeenlinnan puistoista. Kaupungista löytyy todella monta hyvää puistoa. On kiva huomata, että Hämeenlinnan kaupunki on parin viimeisen vuoden aikana panostanut leikkipuistoihinsa ja korjaillut useita niistä. Ja puistot löytyvät hienosti jopa ihan netistä.

Puolitoistavuotiaan E:n mielestä kaikkein paras niistä on kuitenkin "junapuisto".Kyseessä on vain parinsadan metrin päässä kotoamme sijaitseva Sairionrannan Tehtaanpuisto. Aivan puiston vierestä kulkee junarata, joten pikkuihmisillä riittää ihmettelemistä parinkymmenen minuutin välein. Tavallisten junien lisäksi ollaan puistoilun lomassa bongattu mm. useampi kaivureita kuljettanut tavarajuna ja pieniä ratatyökoneita (jälkimmäinen termi mun oli ihan pakko tarkistaa googlesta: junatermistö kun ei kuulu vahvuuksiini).

Hyvän sijainnin ja monipuolisen telinetarjonnan lisäksi puisto saa pisteitä kauniista näkymistä Hämeen linnalle ja Kaupunginpuistoon. Sen pienen hetken kun uskallan irrottaa katseeni vauhdikkaasta taaperosta, ihailenkin usein maisemia. Muutkin vanhemmat taitavat olla tästä puiston parhaudesta meidän kanssa samaa mieltä, koska puisto on melko suosittu. Sen takia me valitaankin etenkin viikonloppuisin mieluummin joku toinen puisto, jotta vältytään ruuhkilta ja jonotukselta.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Kuinka tarina alkoi


Olipa kerran äiti, isä ja pieni tytär. Jo vuosia olivat vanhemmat haaveilleet omasta talosta. Vihdoin vuoden 2015 heinäkuussa tuo haave toteutui. Perheen uusi koti löytyi 1950-lukulaiselta rintamamiestaloalueelta. Siitä alkoi todennäköisesti koko loppuelämän kestävä projekti...

Tämä blogi on kertomuksia pienen perheen elämästä ja talon remontoinnista hämäläisessä kaupungissa.