keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Uusia alkuja

Sydäntä riipaisevia hetkiä, stressiä, huonoa omaatuntoa, kiirettä, uuden opettelua, kyyneleitten pyyhkimistä, väsyneitä iltoja. Noilla sanoilla voisin kuvailla meidän perheen tammikuuta.

Kaikilla meillä kolmella on ollut vuoden alusta uuden opettelemista. Mulla loppui työt vuoden vaihteessa, ja nyt etsin uusia haasteita elämääni. Mies aloitti samaan aikaan uudessa työssä, joka näin ensi alkuun näyttää tuovan hänelle enemmän haasteita kuin ennen. E:n kanssa taas ollaan pikku hiljaa tutustuttu päiväkotiin.

Eikä tuo tarhan aloittaminen ole sujunut ihan niin helposti, kuin aluksi kuvittelin. Luonteeltaan niin reippaasta ja iloisesta tytöstä onkin nyt tullut esiin uusia piirteitä. On ollut hiukan yllättävää kuulla tarhaohjaajilta, että E oli ollut päivän aikana useampia kertoja hiukan surkeana. Ja tänä aamuna sitten tapahtui se, mitä eniten pelkäsin: E jäi hoitotädin syliin itkemään, kun lähdin.

On tammikuun päivissä ollut myös paljon iloa ja naurua, yhteisiä kahvilareissuja, kavereitten synttäreitä, leikkiä serkkujen kesken ja talvisia puuhapäiviä. Vuoden 2016 alku jää kuitenkin muistoihimme muutosten aikana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti